Rikos ja rangaistus englanniksi

Hän haluaa testata omaa teoriaansa, jonka mukaan Napoleonin kaltaiset poikkeusyksilöt saavat ylittää moraalisäännöt, jos se palvelee suurempaa päämäärää. Samalla hän yrittää ratkaista perheensä äärimmäisen rahapulan ja pelastaa sisarensa vastenmieliseltä avioliitolta. Kirjan edetessä käy selväksi, ettei hän itsekään ole varma, kumpi syy oli tärkeämpi.

Ei, tämä ei ole perinteinen arvoitusdekkari, vaan lukija näkee murhan ja tietää tekijän heti ensimmäisessä osassa. Jännitys syntyy siitä, jääkö Raskolnikov kiinni ja murtuuko hän tutkintatuomari Porfiri Petrovitšin painostuksen alla. Kyseessä on käänteinen rikosromaani, jossa seurataan syyllisyyden vaikutusta ihmismieleen.

Jokaisella hahmolla on etunimi, isännimi, sukunimi ja useita lempinimiä, joita käytetään sen mukaan, kuka puhuu. Esimerkiksi päähenkilöä Rodion Romanovitš Raskolnikovia kutsutaan perheen kesken Rodjaksi, ja hänen sisartaan Avdotja Romanovnaa Dunjaksi. Kun opit yhdistämään nämä muutamat lempinimet oikeisiin henkilöihin ensimmäisissä luvuissa, loppu sujuu helposti.

Tarina on fiktiota, mutta Dostojevski otti vaikutteita aikansa oikeista rikostapauksista, kuten ranskalaisesta Pierre François Lacenairesta, joka perusteli murhiaan filosofisesti. Lisäksi kirjailijan omat kokemukset Siperian vankileiriltä ja äärimmäisestä köyhyydestä Pietarissa näkyvät suoraan kirjan ympäristöissä. Kaupungin kadut, sillat ja kapakat ovat todellisia 1860-luvun paikkoja.

Se on yksi kirjallisuuden varhaisimmista ja tarkimmista kuvauksista rikollisen psykologiasta ja vieraantumisesta. Kirja esittää suoran kysymyksen siitä, voiko hyvää tarkoittava ihminen oikeuttaa pahan teon järkeilyllä. Koska asetelma on niin selkeä, se herättää aina väittelyä oikeudesta ja moraalista.

Kyllä, erityisesti kielenoppijalle Garnettin vuoden 1914 teksti on luonteva valinta, koska se on ajalta, joka on lähellä alkuperäisteosta. Hänen englanninkielensä on sujuvaa, ja se välittää 1800-luvun tunnelman ilman nykyaikaista slangia. Lisäksi valtaosa englanninkielisestä maailmasta on tutustunut Dostojevskiin juuri tämän käännöksen kautta.

Monet kompastuvat toisen osan alkuun, jossa murhan jälkeinen adrenaliini laskee ja Raskolnikov vajoaa kuumeiseen hourailuun, samalla kun kirjaan tuodaan paljon uusia sivuhahmoja. Kun pääset yli tästä sekavasta vaiheesta ja tutkintatuomari Porfiri Petrovitš astuu kuvaan kolmannessa osassa, tarina saa uuden, tiiviin jännitteen. Kuulustelukohtaukset pitävät otteessaan loppuun asti.

Se on paras paikka aloittaa, koska siinä on selkein ja suoraviivaisin juoni verrattuna kirjailijan muihin suuriin romaaneihin. Esimerkiksi Karamazovin veljekset tai Riivaajat ovat rakenteeltaan huomattavasti hajanaisempia ja vaativat enemmän taustatietoa Venäjän politiikasta. Rikoksessa ja rangaistuksessa kaikki pyörii yhden teon ja sen seurausten ympärillä.

Aki Kaurismäen vuoden 1983 elokuva siirtää tapahtumat 1980-luvun Helsinkiin, ja päähenkilö Rahikainen on teurastamon työntekijä, ei opiskelija. Elokuva karsii lähes kaiken uskonnollisen pohdinnan ja sivujuonet, mutta säilyttää teon jälkeisen kylmän vieraantumisen ja kissa ja hiiri -leikin poliisin kanssa. Kirja on huomattavasti tunnepitoisempi, puheliaampi ja hengellisempi kuin Kaurismäen karu tulkinta.

Yleissävy on painostava ja köyhyys on läsnä kaikkialla, mutta mukana on myös mustaa huumoria ja sosiaalista satiiria. Erityisesti omahyväinen kosija Lužin ja naiivi sosialisti Lebezjatnikov tuovat tarinaan koomisia piirteitä. Lisäksi Sonjan ja Raskolnikovin ystävän Razumihinin kautta tekstissä on aitoa lämpöä ja toivoa.