Tom Sawyerin seikkailut englanniksi

Tom Sawyer kannattaa lukea ensin, sillä Huckleberry Finn on sen suora jatko-osa ja alkaa siitä, mihin tämä kirja päättyy. Lisäksi Tom Sawyer on juoneltaan kevyempi ja kielellisesti huomattavasti helpompi, koska sitä ei ole kirjoitettu kokonaan murteella kuten Huckin tarinaa.

Tarina on fiktiota, mutta Mark Twain kertoi esipuheessaan, että suurin osa poikien kepposista on oikeasti tapahtunut hänelle itselleen tai hänen koulukavereilleen. Kirjan St. Petersburg perustuu suoraan Twainin omaan kotikaupunkiin Hannibaliin, ja esimerkiksi Polly-tädin esikuvana oli kirjailijan oma äiti.

Kirja on kirjoitettu sekä lapsille että aikuisille, ja Twain itse sanoi sen tarkoituksena olevan muistuttaa aikuisia siitä, millaisia he kerran olivat. Vaikka päähenkilöt ovat lapsia, kertojan ääni on aikuisen, ja sen kuiva ironia kyläyhteisön tekopyhyydestä aukeaa parhaiten aikuiselle lukijalle.

Polly-täti määrää Tomin valkaisemaan pitkän lauta-aidan rangaistukseksi lintsaamisesta ja tappelusta. Tom kuitenkin teeskentelee, että aidan maalaaminen on harvinainen kunniatehtävä ja suurta taidetta, jolloin kylän muut pojat lopulta maksavat Tomille aarteillaan saadakseen itse maalata aidan.

Kirjan ensimmäinen kolmannes koostuu melko irrallisista episodeista koulussa, kirkossa ja kotipihalla. Varsinainen yhtenäinen jännitysjuoni käynnistyy yhdeksännessä luvussa, kun Tom ja Huck menevät yöllä hautausmaalle ja näkevät jotain, mikä varjostaa kirjan koko loppua.

Murhasta ja oikeudenkäynnistä huolimatta kirjan yleissävy pysyy valoisana ja seikkailullisena. Väkivalta ja pelottavat tilanteet ovat aitoja ja tuovat tarinaan panoksia, mutta niitä katsotaan poikien jännityksen kautta eikä kirja mässäile raakuuksilla.

Eksyttyään valtavaan luolaverkostoon päiväretkellä Tom ja Becky joutuvat etsimään ulospääsyä pimeässä päiväkausia pelkkien kynttilänpätkien ja leijan narun avulla. Tarkkaa pelastumistapaa ja sitä, kehen Tom törmää luolan pimeydessä, ei kannata paljastaa etukäteen, sillä se on loppuhuipennuksen jännittävin osa.

Ei ole, sillä Tom Sawyerissa kertoja puhuu sivistettyä yleiskieltä ja murretta on vain dialogissa. Huckleberry Finnissä itse Huck toimii minäkertojana, joten aivan koko kirja on kirjoitettu foneettisella murteella.

Kirja heijastaa 1800-luvun Yhdysvaltojen etelävaltioiden arkea, jossa orjuus on normaali osa elämää ja kielenkäyttö sisältää nykynäkökulmasta rasistisia ilmauksia. Lisäksi tarinan roisto, Injun Joe, on kuvattu aikakauden stereotyyppisten ja vihamielisten ennakkoluulojen kautta.

Vuoden 1938 elokuva *The Adventures of Tom Sawyer* ja vuoden 1973 musikaaliversio seuraavat molemmat kirjan pääjuonta – aidan maalausta, hautausmaata ja luolaa – varsin uskollisesti. Monille suomalaisille tuttu 1980-luvun japanilainen animaatiosarja *Tom Sawyerin seikkailut* on myös hyvin uskollinen alkutekstille, sillä sarjan pituus salli pientenkin sivujuonien mukaan ottamisen.