Erämaan kutsu englanniksi

Päähenkilö Buck ei kuole kirjan aikana. Kirjassa kuitenkin kuolee muita valjakkokoiria ja ihmisiä, sillä olosuhteet Klondikessa ovat armottomat ja laki on julma. Jos haluat tietää vain, selviääkö Buck hengissä, voit lukea huoletta.

Jack London ei kirjoittanut sitä lastenkirjaksi, vaan aikuisille suunnatuksi seikkailuromaaniksi. Koska päähenkilö on koira, sitä on myöhemmin luettu paljon kouluissa ja nuorten keskuudessa. Kirjassa on kuitenkin raakaa väkivaltaa, koiratappeluita ja kuolemaa, joten ihan pienille lukijoille se on raju.

Kirjat ovat toistensa peilikuvia, mutta eivät suoraa jatkoa toisilleen. Erämaan kutsussa kesy kotikoira viedään pohjoiseen ja se villiintyy, kun taas Susikoirassa villinä syntynyt susikoira päätyy ihmisten pariin ja kesyyntyy. Voit lukea ne kummassa järjestyksessä tahansa.

Buckin tarina on fiktiota, mutta sen tausta on täyttä totta. Jack London lähti itse Klondiken kultaryntäykseen vuonna 1897 ja vietti talven Yukonissa. Buckin esikuvana oli oikea koira, jonka London tapasi Dawson Cityssä ja jonka omistivat veljekset Marshall ja Louis Bond.

Se on Buckin ensimmäinen oppitunti pohjoisessa: ihminen, jolla on nuija kädessä, on ehdoton pomo, ja koirien kesken vallitsee hampaan laki, jossa heikkoutta ei tunneta. Jos koira kaatuu tappelussa, lauma käy sen kimppuun. Buck oppii nopeasti, että selviytyminen vaatii sekä tottelevaisuutta nuijalle että kovuutta muita koiria kohtaan.

Hän on koirien kouluttaja ja välittäjä Seattlessa, joka ottaa vastaan varastetut koirat ja murtaa niiden vastarinnan ennen kuin ne myydään eteenpäin pohjoiseen. Hän hakkaa Buckin nuijalla, kunnes koira ymmärtää, ettei se voi voittaa aseistettua ihmistä. Kohtaus on kirjan käännekohta, jossa Buck jättää entisen elämänsä taakseen.

He ovat kolme taitamatonta tulokasta, jotka ostavat Buckin valjakon ja yrittävät matkata pohjoiseen ilman minkäänlaista kokemusta tai nöyryyttä luontoa kohtaan. Heidän jaksonsa näyttää, mitä tapahtuu, kun sivistys ja turhamaisuus törmäävät erämaan todellisuuteen. Samalla heidän julmuutensa ja typeryytensä johtaa siihen, että Buck pelastuu uuden isännän luo.

Buck on bernhardinkoiran ja skotlanninpaimenkoiran (collien) risteytys. Isältään, valtavalta bernhardilaiselta, se on perinyt yli 60 kilon painonsa ja voimansa, ja emältään se on saanut paimenkoiran älykkyyden ja ketteryyden. Tämä yhdistelmä tekee siitä poikkeuksellisen kestävän rekikoiran.

Vuoden 2020 elokuva pehmentää tarinaa huomattavasti ja tekee siitä koko perheen elokuvan. Elokuvassa John Thornton (Harrison Ford) on mukana paljon pidempään, kun taas kirjassa hän tulee mukaan vasta loppupuolella. Lisäksi kirjan väkivaltaisuutta on karsittu ja tietokoneanimaatiolla luotu Buck käyttäytyy inhimillisemmin kuin kirjan koira.

Ei, sillä kertoja tulkitsee Buckin ajatukset, muistot ja vaistot lukijalle selkeällä kielellä. Ratkaisu toimii hyvin, koska koira ei filosofoi kuin ihminen, vaan reagoi nälkään, kylmään, kipuun, ylpeyteen ja lauman hierarkiaan. Keskustelujen puuttuminen tekee lukemisesta itse asiassa nopeatempoista.