Monte-Criston kreivi englanniksi

Kyllä, tarinan ydin on otettu Pariisin poliisin arkistoista löytyneestä Pierre Picaud'n tapauksesta vuodelta 1807. Suutari Picaud vangittiin syyttömänä ystäviensä kateuden vuoksi. Hän peri vankilassa rikkaan italialaisen papin omaisuuden ja palasi vuosia myöhemmin kostamaan ilmiantajilleen. Dumas laajensi tämän rikostapauksen romaaniksi ja siirsi sen Napoleonin kukistumisen aikaan.

Rooman jakso tuntuu hyppäykseltä, koska kerronta siirtyy kreivistä kahteen nuoreen ranskalaiseen aatelismieheen ja rosvopäällikkö Luigi Vampaan. Tämä ei ole virhe tai sivupolku, vaan tapa, jolla kreivi soluttautuu Pariisin seurapiireihin nuorten miesten kautta — eli niiden perheiden sisäpiiriin, joiden perheenpäät pettivät hänet Marseillessa. Kun siirrytään Pariisiin, näet miksi jokainen Roomassa esitelty hahmo oli välttämätön.

Kyllä, Mercédès on ainoa entisistä tutuista, joka tunnistaa Edmondin lähes välittömästi tämän astuessa hänen salonkiinsa Pariisissa. Vankilavuodet, ikä ja uusi rooli hämäävät kaikkia miehiä, jotka pitävät Dantèsia kuolleena, mutta Mercédès erottaa hänen äänensä ja eleensä. Hän kuitenkin vaikenee asiasta suojellakseen perhettään.

Lähes kaikki elokuvasovitukset, erityisesti vuoden 2002 elokuva, muuttavat juonen loppupuolen ja henkilösuhteet kokonaan. Elokuvissa tiivistetään yli tuhannen sivun juonittelut suoriksi miekkataisteluiksi ja usein muutetaan loppuratkaisua niin, että Edmond ja Mercédès palaavat yhteen. Kirjassa kosto on hidas taloudellinen ja sosiaalinen operaatio, jossa kreivi ei juuri tartu aseeseen itse.

Uskollisin sovitus on yleensä moniosainen televisiosarja, kuten vuoden 1979 ranskalainen minisarja (pääosassa Jacques Weber) tai vuoden 2024 eurooppalainen suursarja (Sam Claflin), koska kahden tunnin elokuvaan ei mahdu Pariisin osuuden sivujuonia. Vuoden 1998 ranskalaissarja (Gérard Depardieu) pysyy hengessä hyvin, mutta muuttaa sekin loppuratkaisua. Jos haluat kirjan tarkat juonikuviot, vain pitkät minisarjat säilyttävät kaikki kolme pääpetturia ja heidän perheensä.

Ei, Dumas työskenteli tiiviisti yhteistyökumppaninsa Auguste Maquet'n kanssa, kuten myös Kolmessa muskettisoturissa. Maquet teki taustatyötä, hahmotteli juonen rungon ja kirjoitti luonnoksia, jotka Dumas muokkasi lopulliseen muotoon. Dumas lisäsi dialogin ja loi teoksen rytmin. Molempien panos oli ratkaiseva sille, että valtava jatkokertomus pysyi koossa.

Kyllä, Montecristo on pieni, jyrkkärantainen saari Tyrrhenanmerellä Korsikan ja Italian mantereen välissä, samoin kuin Marseillen edustalla oleva Château d'If -vankilasaari. Nykyään Montecristo on tiukasti suojeltu luonnonpuisto, jonne pääsee vain rajoitetulla luvalla. Ifin linnoitus sen sijaan on avoinna matkailijoille, ja siellä on jopa varta vasten kaiverrettu selli Dantèsille ja Farialle.

Kyllä, jos pidät psykologisesta jännityksestä, sillä Monte-Criston kreivi on rakenteeltaan lähempänä modernia kosto- ja rikostrilleriä kuin kepeää miekkailuseikkailua. Siinä missä muskettisoturit ratsastavat taistelusta toiseen, kreivi toimii pankkien, lennätinlinjojen, myrkkyjen ja vanhojen perhesalaisuuksien avulla. Hidasta 1800-luvun seurapiirikeskustelua on kuitenkin paljon, joten aivan nykyaikaista tempoa ei pidä odottaa.

Useimmat lopettavat heti vankilapaon ja aarteen löytymisen jälkeen, kun tarina siirtyy Roomaan ja esittelee kokonaan uudet henkilöt. Moni luulee kirjan menettäneen otteensa, kun Edmond katoaa näkyvistä kymmeniksi sivuiksi. Kun pääset Pariisiin ja huomaat, miten jokainen uusi hahmo kytkeytyy vanhoihin vihollisiin, vauhti kiihtyy taas.