Siirry sisältöön
NewGen BooksBeta
Kieli

Viimeinen mohikaani englanniksi

The Last of the MohicansJames Fenimore Cooperi
alkuperäinenC2kieliAmerikanenglanti · sisällissotaa edeltävä aika · 1826tyylilajiSeikkailutunnelmaHaikeaSotaSelviytyminenäänikirja

Kaksi sisarusta yrittää päästä isänsä luo sodan keskellä 1750-luvun Pohjois-Amerikassa, ja heitä suojelevat rajaseudun metsästäjä ja kaksi viimeistä mohikaania.

Kirja jakautuu kahteen selkeään puoliskoon, joiden taitoskohtana on William Henryn linnakkeen piiritys ja antautuminen. Ensimmäinen osa on pakoa kohti turvaa ja toinen osa takaa-ajoa syvemmälle vieraiden heimojen maille. Rakenne vuorottelee tiiviiden väijytysten ja pitkien, yksityiskohtaisten maisemakuvausten välillä. Kieli on 1820-luvun muodollista amerikkalaista kirjallista proosaa, jossa virkkeet venyvät pitkiksi ja dialogi noudattaa vanhahtavaa juhlavuutta.

Pidät tästä, jos
  • pidät erämaahan sijoittuvista takaa-ajoista ja selviytymisestä
  • haluat lukea historiallisesta sodankäynnistä Pohjois-Amerikan rajaseudulla
  • nautit yksityiskohtaisesta luonnon ja maaston kuvauksesta
  • etsit selkeää jännitettä ja suoria toimintajaksoja
Et pidä tästä, jos
  • pitkät ja monipolviset virkkeet hidastavat lukemista heti alusta alkaen
  • toiminta pysähtyy usein sivujen mittaisiin maisema- ja historiakuvauksiin
  • 1800-luvun alkupuolen muodollinen tyyli ja puhetapa tuntuvat jäykiltä
  • osa hahmoista ja asenteista on oman aikansa kaavamaisia tyyppejä

Millainen kirja “Viimeinen mohikaani” on

Versiot kirjasta “Viimeinen mohikaani” englanniksi: B2

Sama kirja mukautettuna tasolle, jota luet pysähtymättä

Valitse versio. Sivun alareunan palkki avaa valitsemasi version.

tasoA1–A2B1–B2C1–C2ei tasoaeri sanojasanaa virkkeessäsivujaäänikirja
C2A1–A275 %B1–B217 %C1–C20 %ei tasoa 9 % eri sanoja 8 200sanaa virkkeessä 25,3sivuja539äänikirjaAlkuperäinen · Kirjailijan teksti · sisällissotaa edeltävän ajan englanti
B2.0A1–A286 %B1–B212 %C1–C20 %ei tasoa 2 % eri sanoja 3 050sanaa virkkeessä 8,4sivuja507äänikirjaMukautettu · Nykyenglanti · amerikkalainen oikeinkirjoitus
Alkuperäinen · Kirjailijan teksti · sisällissotaa edeltävän ajan englantiC2A1–A275 %B1–B217 %C1–C20 %ei tasoa 9 %eri sanoja 8 200virkkeessä 25,3539sivua18tuntia
Mukautettu · Nykyenglanti · amerikkalainen oikeinkirjoitusB2.0A1–A286 %B1–B212 %C1–C20 %ei tasoa 2 %eri sanoja 3 050virkkeessä 8,4507sivua20tuntia
?

Desimaali näyttää, mihin kohtaan tasoa kirja sijoittuu: B2.0 on tason B2 alku, B2.9 on lähellä tasoa C1

Sanavarasto tasoittain

  • A1 70%
  • A2 16%
  • B1 9%
  • B2 3%

Tietoa tästä painoksesta B2.0

This edition is at level B2.0. At this level you can enjoy a long novel in clear English. You get the whole story with every event and character and line of dialogue. Sentences are shorter on average from 26.1 words to 8.3 words. Hard words fall from 12.5 percent to 1.4 percent. Rare words for the story are explained in round brackets at first use. Reading takes about nineteen hours. NewGen Books adapted the edition with the help of AI.

About the level

This edition is B2.0 on the NewGen Books scale (version 1.2) and the original C2; both are measured from the text itself. On the Flesch–Kincaid formula's US school scale the edition reads at grade 2 and the original at grade 11. In the CEFR's words, a B2 reader “can read novels that have a strong, narrative plot and that are written in straightforward, unelaborated language, provided that he/she can take his/her time and use a dictionary.”

Mukautus 0.3.3 · 24.10.2026

Näyte kirjasta “Viimeinen mohikaani” englanniksi

Yksi katkelma sellaisena kuin kukin versio sen esittää.

Napauta mitä tahansa sanaa – näytämme käännöksen

Nuolinäppäimillä siirryt sanojen välillä, Enter näyttää käännöksen.

Alkuperäinen · C2192 sanaa

The river was confined between high and cragged rocks, one of which impended above the spot where the canoe rested. As these, again, were surmounted by tall trees, which appeared to totter on the brows of the precipice, it gave the stream the appearance of running through a deep and narrow dell. All beneath the fantastic limbs and ragged tree tops, which were, here and there, dimly painted against the starry zenith, lay alike in shadowed obscurity. Behind them, the curvature of the banks soon bounded the view by the same dark and wooded outline; but in front, and apparently at no great distance, the water seemed piled against the heavens, whence it tumbled into caverns, out of which issued those sullen sounds that had loaded the evening atmosphere. It seemed, in truth, to be a spot devoted to seclusion, and the sisters imbibed a soothing impression of security, as they gazed upon its romantic though not unappalling beauties. A general movement among their conductors, however, soon recalled them from a contemplation of the wild charms that night had assisted to lend the place to a painful sense of their real peril.

B2.0173 sanaa

The river ran between high broken rocks. One rock hung over the place where the canoe lay. Tall trees stood above the rocks. They seemed to shake on the edge of the high wall. So the stream seemed to run in a narrow deep place. Under the strange branches and rough tree tops all lay in dark shadow. Here and there the tops stood dark against the stars.

Behind them the turn of the land shut the view. The same dark woods stood there. But in front, the water seemed near. It was apparently not far. It seemed piled against the sky. From there it fell down into caves. From those caves came dull sounds. The sounds filled the evening air. It seemed in truth a quiet secret place. The sisters felt calm and safe. They looked at its wild but scary beauty. But their guides soon all moved. This brought the sisters back. They stopped looking at the wild charms of the night. They felt their true danger, and it was painful.

Sama katkelma eri tasoillaJatka lukuohjelmassa

Kirjan alkuperäiskieli “Viimeinen mohikaani” ja mitä se sinulle antaa

Miten vaikeaa kieli on C2

Alkuperäisteksti on mitattu vaativimmalle C2-tasolle, eikä siitä ole vielä helpotettuja versioita. Vaikka 75 prosenttia sanastosta kuuluu perusluokkiin A1–A2, kokonaisuutta vaikeuttavat keskimäärin 25,3 sanan pituiset virkkeet ja lähes 10 000 eri sanamuodon laaja kirjo. Noin 7 prosenttia sanoista menee 5 000 yleisimmän sanan ulkopuolelle ja 4 prosenttia on sanakirjan ulkopuolisia vanhahtavia muotoja tai erisnimiä. Haaste ei siis tule pelkästään harvinaisista sanoista, vaan pitkistä lauserakenteista ja yli 148 000 sanan kokonaismitan vaatimasta kestävyydestä.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä: Pitkävirkkeinen ja muodollinen C2-tason alkuperäisteksti, joka vaatii vahvaa lauserakenteiden hallintaa.

Mihin kannattaa varautua

1820-luvun amerikanenglanti. Kerronta on sisällissotaa edeltävän ajan muodollista amerikkalaista kirjakieltä, jossa laaja kuvailu ja dialogi vuorottelevat.
Kevyt vanhahtavuus. Teksti on yleiskieltä eikä varsinaisia murteita käytetä, mutta puheessa esiintyy ajoittain vanhoja muotoja kuten 'tis ja thou.
Ei runomuotoa. Teos on kokonaan proosaa ilman runomittaisia jaksoja.

Näin luet kirjan loppuun asti

  • Cooperin keskimäärin 25 sanan virkkeissä kiinteä sanajärjestys hämärtyy monien sivulauseiden keskellä, joten etsi aina ensin pääverbi ja sen tekijä ennen kuin yrität hahmottaa lisämääreitä.
  • Kun samassa kohtauksessa on useita mies- tai naishahmoja, englannin he/she ja his/her vaativat tarkkuutta pitkissä kappaleissa, jotta tiedät kehen pronomini viittaa.
  • Maaston ja liikkeen kuvauksissa englannin prepositiot tekevät sen työn, jonka suomi hoitaa sijapäätteillä, joten lue suuntaa ja paikkaa osoittavat pikkusanat huolella, jotta pysyt kartalla väijytyksissä.

Sisällys kirjan “Viimeinen mohikaani” · 34 lukua

  1. Introductionsivu 1
  2. Isivu 6
  3. I (jatkuu)sivu 15
  4. IIsivu 21
  5. IIIsivu 32
  6. IVsivu 45
Kaikki 34 lukua
  1. Vsivu 57
  2. V (jatkuu)sivu 63
  3. VIsivu 70
  4. VI (jatkuu)sivu 78
  5. VIIsivu 85
  6. VII (jatkuu)sivu 93
  7. VIIIsivu 101
  8. VIII (jatkuu)sivu 108
  9. IXsivu 114
  10. Xsivu 126
  11. X (jatkuu)sivu 134
  12. XIsivu 141
  13. XI (jatkuu)sivu 150
  14. XIIsivu 158
  15. XII (jatkuu)sivu 168
  16. XIIIsivu 177
  17. XIII (jatkuu)sivu 184
  18. XIVsivu 190
  19. XIV (jatkuu)sivu 200
  20. XVsivu 209
  21. XV (jatkuu)sivu 216
  22. XVIsivu 224
  23. XVI (jatkuu)sivu 231
  24. XVIIsivu 239
  25. XVII (jatkuu)sivu 248
  26. XVIIIsivu 258
  27. XVIII (jatkuu)sivu 265
  28. XIXsivu 274
  29. XIX (jatkuu)sivu 282
  30. XXsivu 290
  31. XX (jatkuu)sivu 298
  32. XXIsivu 305
  33. XXI (jatkuu)sivu 313
  34. XXIIsivu 320
  35. XXII (jatkuu)sivu 328
  36. XXIIIsivu 335
  37. XXIII (jatkuu)sivu 343
  38. XXIVsivu 352
  39. XXIV (jatkuu)sivu 360
  40. XXVsivu 369
  41. XXV (jatkuu)sivu 377
  42. XXVIsivu 385
  43. XXVI (jatkuu)sivu 391
  44. XXVIIsivu 398
  45. XXVII (jatkuu)sivu 405
  46. XXVIIIsivu 410
  47. XXVIII (jatkuu)sivu 417
  48. XXIXsivu 423
  49. XXIX (jatkuu)sivu 432
  50. XXXsivu 441
  51. XXX (jatkuu)sivu 450
  52. XXXIsivu 458
  53. XXXIIsivu 468
  54. XXXII (jatkuu)sivu 479
  55. XXXIIIsivu 489
  56. XXXIII (jatkuu)sivu 499

Lukijoiden arviot kirjalle “Viimeinen mohikaani”

Kukaan ei ole vielä arvioinut tätä. Ole ensimmäinen.

Oma arvosanasi

Lukijoiden arvostelut kirjasta “Viimeinen mohikaani”

Ei vielä arvioita.

Kirjan tarina: “Viimeinen mohikaani”

  1. Syntyidea Glens Fallsilla

    Retkellä New Yorkin osavaltion pohjoisosissa brittiläisen aatelisseurueen kanssa Edward Stanley (myöhempi pääministeri) huomautti, että Glens Fallsin luolat olisivat täydellinen tapahtumapaikka seikkailuromaanille, mikä sai Cooperin lupaamaan niitä käsittelevän kirjan.

    Susan Fenimore Cooper, 'Pages and Pictures from the Writings of James Fenimore Cooper'

  2. Ensijulkaisu kahtena niteenä

    H. C. Carey & I. Lea helmikuussa 1826 Philadelphiassa julkaisema teos ilmestyi Nahkasukka-sarjan toisena julkaistuna osana, ja romaanista tuli välitön myyntimenestys sekä Amerikassa että Euroopassa.

  3. Kriitikoiden ylistys ja historialliset epätarkkuudet

    Varhaiset arvostelijat ylistivät mukaansatempaavaa rajaseudun takaa-ajoa ja erämaamaisemia, vaikka Lewis Cassin kaltaiset kriitikot moittivatkin Cooperia historiallisten mohegaani- ja mahikaaniheimojen sekoittamisesta toisiinsa sekä alkuperäiskansojen tapojen virheellisestä kuvaamisesta.

    North American Review

  4. Mark Twainin murskaava essee

    Mark Twain julkaisi esseen 'Fenimore Cooper's Literary Offenses', jossa hän tunnetusti pilkkasi romaania ja sen sisarteoksia puisevasta dialogista, mahdottomasta erämaafysiikasta sekä kuivien risujen päälle astuvista hahmoista.

    North American Review, July 1895

  5. N. C. Wyethin kuvitettu laitos

    Charles Scribner's Sons tilasi taidemaalari N. C. Wyethiltä kirjan kuvituksen Illustrated Classics -sarjaansa, minkä tuloksena syntyneet ikoniset maalaukset Haukansilmästä ja Uncasista vakiinnuttivat hahmojen visuaalisen ilmeen sukupolvien ajaksi.

Kulttuurissa “Viimeinen mohikaani”

12 sovitusta ja mainintaa, 1826–2012

  1. Kielessä 'Viimeinen mohikaani'

    Kirjan nimi vakiintui englannin kieleen (ja käännöksenä kymmeniin muihin kieliin, kuten suomeen muodossa 'viimeinen mohikaani') yleiseksi sanonnaksi, joka tarkoittaa jalon, katoavan ryhmän tai vanhentuneen elämäntavan ainoaa jäljellä olevaa edustajaa.

  2. Kielessä 'Haukansilmä' ('Hawkeye')

    Cooperin tiedustelijan Natty Bumppon rajaseudulla saamasta lempinimestä tuli tarkkanäköisyyden ja tarkan ampumataidon synonyymi, joka lopulta inspiroi Yhdysvaltain Iowan osavaltion virallista lempinimeä vuonna 1838 sekä Marvelin jousiampuja-supersankaria.

  3. Taide Thomas Colen 'Scene from The Last of the Mohicans'

    Hudson River -koulukunnan perustaja Thomas Cole maalasi useita teoksia, jotka esittivät suoraan Coraa polvistumassa Tamenundin eteen keskellä jylhiä amerikkalaisia erämaavuoria, liittäen romaanin varhaiseen amerikkalaiseen maisemataiteeseen.

  4. Näyttämö Alvares Lobon oopperat 'Il Guarany' ja 'L'ultimo dei Mohicani'

    Sen lisäksi, että Cooperin rajaseuturomantiikan malli inspiroi suoraan italialaisia oopperasovituksia, se muovasi 1800-luvun uuden maailman näyttämöteoksia, mikä huipentui Alva Hendersonin vuoden 1976 englanninkieliseen oopperaan Lake George Opera Festivalille.

  5. Elokuva Maurice Tourneurin ja Clarence Brownin mykkäelokuva

    Tätä käänteentekevää mykkäelokuvasovitusta, jossa Wallace Beery näytteli Maguaa, ylistettiin sen karusta visuaalisesta sommittelusta sekä tinkimättömän traagisesta uskollisuudesta Coran ja Uncasin kuolemien kuvaukselle, ja se valittiin myöhemmin säilytettäväksi Yhdysvaltain kansalliseen elokuvarekisteriin.

  6. Elokuva George B. Seitzin Hollywood-seikkailu

    Pääosassa Haukansilmänä nähtävän Randolph Scottin tähdittämä, Oscar-ehdokkuuden saanut studiotuotanto muovasi tarinan romanttiset parit uudelleen siirtäen keskeisen romanssin Haukansilmän ja Alice Munron välille – muutos, jota myöhemmät elokuvantekijät toistivat.

  7. Taide Kuvitettuja klassikkoja (Classics Illustrated #4)

    Cooperin romaani valittiin neljänneksi numeroksi Albert Kanterin 'Classic Comics' -sarjaan (suom. Kuvitettuja klassikkoja), mikä toi Fort William Henryn piirityksen vuosisadan puolivälin nuorisokulttuuriin.

  8. Sarja BBC:n televisiosarja

    Harry Greenin käsikirjoittamaa, vivahteikkaana Maguana nähtävän Philip Madocin ja Haukansilmää esittävän Kenneth Ivesin tähdittämää kahdeksanosaista BBC-sovitusta pidetään laajalti uskollisimpana ruututulkintana Cooperin alkuperäistekstistä.

  9. Sarja 'Hawkeye' Pierce M*A*S*H-sarjassa

    Richard Hookerin romaanissa ja arvostetussa televisiosarjassa kirurgi Benjamin Franklin Piercen lempinimi on 'Hawkeye' (Haukansilmä), koska 'Viimeinen mohikaani' oli ainoa kirja, jonka hänen isänsä oli koskaan lukenut.

  10. Elokuva Michael Mannin eeppinen elokuva

    Yhtä lailla vuoden 1936 käsikirjoituksesta kuin Cooperin kirjasta ammentavassa Mannin suureellisessa draamassa (suom. 'Viimeinen mohikaani') Daniel Day-Lewis näytteli romanttista pääosaa Haukansilmänä ja Wes Studi unohtumatonta Maguaa.

  11. Musiikki Trevor Jonesin ja Randy Edelmanin 'Promontory'

    Dougie MacLeanin skotlantilaisen viulusävelmän 'The Gael' ympärille rakennetusta vuoden 1992 soundtrackin pääorkesteriteemasta tuli itsenäinen kulttuuri-ilmiö, jota kuullaan urheilutapahtumissa, Ylämaan kisoissa ja konserteissa ympäri maailman.

  12. Peli Assassin's Creed III ja Assassin's Creed Rogue

    Ubisoftin siirtomaa-aikaan sijoittuvat videopelit luovat uudelleen vuoden 1757 Fort William Henryn piirityksen, eversti George Munron sekä rajaseudun tiedustelijoiden arkkityypit, jotka ovat vahvasti velkaa Cooperin seitsenvuotisen sodan kuvaukselle.

Kysymyksiä ja vastauksia kirjasta “Viimeinen mohikaani” englanniksi

Kuka on kirjan viimeinen mohikaani?

Nimitys viittaa nuoreen Uncasiin, joka on sukunsa viimeinen puhdasverinen perillinen. Hänen isänsä Chingachgook on mukana matkassa, mutta heimon tulevaisuus on pojan varassa. Kirjan loppua kohti nimi saa vielä painavamman merkityksen.

Pitääkö Nahkasukka-sarjan muut kirjat lukea ensin?

Ei tarvitse, sillä tarina toimii täysin itsenäisenä teoksena. Se on viisiosaisen sarjan toinen osa sekä julkaisujärjestyksessä että tarinan sisäisessä aikajanassa. Useimmat lukevat sarjasta vain tämän osan.

Perustuuko Viimeinen mohikaani tositapahtumiin?

Kyllä siltä osin, että William Henryn linnakkeen piiritys ja sen jälkeinen hyökkäys tapahtuivat oikeasti elokuussa 1757. Myös komentaja Munro ja ranskalainen kenraali Montcalm olivat todellisia historiallisia henkilöitä. Haukansilmä, Magua ja Munron tyttäret sen sijaan ovat kirjailijan keksintöä.

Miten paljon vuoden 1992 elokuva eroaa kirjasta?

Michael Mannin elokuva muuttaa juonta ja hahmojen välisiä suhteita huomattavasti. Elokuvassa keskiössä on Haukansilmän ja Coran romanssi, jota kirjassa ei ole lainkaan. Kirjassa Haukansilmä on vanhempi erämaan kulkija ja romanttinen jännite rakentuu toisten hahmojen välille.

Miksi Magua vihaa eversti Munroa niin paljon?

Magua joutui aiemmin Munron käskystä julkisesti ruoskituksi rikottuaan leirin sääntöjä. Hän koki rangaistuksen syvänä häpeänä ja syyttää brittejä myös omasta lankeemuksestaan tuliliemeen. Koko hänen toimintansa kirjassa kumpuaa tästä henkilökohtaisesta kostonhalusta.

Oliko mohikaaneja oikeasti olemassa?

Oli, mutta Cooper yhdisti kirjassaan kaksi eri historiallista kansaa: Hudsonjoen laakson mahicanit ja etelämpänä asuneet moheganit. Uncas oli oikeasti 1600-luvulla elänyt mohegan-päällikkö, jonka nimen Cooper lainasi sata vuotta myöhempään tarinaansa. Todellisuudessa kumpikaan kansa ei kuollut sukupuuttoon, vaan heidän jälkeläisiään elää Yhdysvalloissa edelleen.

Miksi kirja tuntuu aluksi niin hitaalta?

Cooper käyttää ensimmäiset luvut historiallisen tilanteen, maantieteen ja hahmojen varusteiden tarkkaan esittelyyn. Lisäksi 1820-luvun tavan mukaan keskustelut ovat pitkiä ja muodollisia silloinkin, kun vaara uhkaa. Kun seurue joutuu ensimmäiseen väijytykseen joella, kerronta muuttuu suoraviivaisemmaksi.

Mikä on Haukansilmän oikea nimi?

Hänen oikea nimensä on Natty Bumppo, vaikka tässä kirjassa häntä kutsutaan lähes aina Haukansilmäksi (Hawk-eye) tai ranskalaisten antamalla nimellä La Longue Carabine. Sarjan muissa osissa hänellä on eri liikanimiä, kuten Hirventappaja ja Tienraivaaja. Hän on valkoisten vanhempien lapsi, joka on kasvanut alkuperäiskansojen parissa.

Kenelle tämä kirja ei sovi?

Kirja turhauttaa lukijaa, joka odottaa nykyaikaista, nopeaa dialogia ja syvää psykologista henkilökuvausta. Jos pitkät, metsää, vesiputouksia ja sotilasliikkeitä kuvailevat kappaleet tuntuvat puuduttavilta, teksti käy raskaaksi. Se vaatii kärsivällisyyttä vanhahtavan tyylin kanssa.

Lyhyesti kirjasta “Viimeinen mohikaani”

15 julkaisutieto- ja tekstiominaisuuskenttää. Kaikki tarkistettavissa.

Alkuperäinen nimi
The Last of the Mohicans · “Viimeinen mohikaani”
Kirjailija
James Fenimore Cooper · 1789–1851
Ensijulkaisu
1826
Alkuperäiskieli
Englanti
Tyylilaji
Seikkailu · Klassikot
Tunnelma
Haikea
Teemat
Sota · Selviytyminen · Luonto · Uskollisuus
Tapahtumapaikka ja -aika
New Yorkin siirtokunnan erämaa ja Hudsonjoen laakso · 1757, seitsenvuotisen sodan aikaan
Eri sanoja
9 602
Sanoja virkkeessä
25 sanaa
Alkuperäisen taso
C2
Versiot
C2, B2.0
Alkuperäisen pituus
62 lukua · 148 334 sanaa
Lukuaika
~13 t 40 min
Lataa
EPUB

Tietoa kirjailijasta James Fenimore Cooper, “Viimeinen mohikaani”

James Fenimore Cooper

1789–18511 kirja täällä

Elinaika
1789–1851
Syntymäpaikka
Burlington, New Jersey, United States
Asuinpaikat
Cooperstown, New York, and Europe
Kuolinpaikka
Cooperstown, New York, United States
Muut ammatit
naval officer
Kirjoituskieli
English
Kirjoja katalogissa
1 kirja täällä

American novelist who wrote frontier and sea stories, best known for The Last of the Mohicans.

Born in Burlington, New Jersey, and raised in Cooperstown, New York, Cooper attended Yale College but was expelled. He then served as a midshipman in the U.S. Navy, a period that later informed his sea novels.

Cooper began writing fiction in 1820 after inheriting his father's estate. His early works, including The Spy and The Pioneers, were successful, and he followed them with The Last of the Mohicans and other Leatherstocking Tales featuring the frontiersman Natty Bumppo. He also wrote sea novels, social criticism, and a history of the U.S. Navy.

From 1826 to 1833 he lived in Europe, where he wrote and published. After returning to the United States, he continued writing but his later works were less popular. He died in Cooperstown, New York.

Samankaltaisia mitä lukea kirjan “Viimeinen mohikaani” jälkeen

Samanhenkisiä

8

Sama lajityyppi ja sama sävy.

Kirjan sivu 0.2.0 · 24.10.2026

B2.0Mukautettu507 sivua

LueKuunteleepubLataa